OPPIMISEN POLKU

Me kaikki ratsastajat olemme omalla tasollamme ja osa meistä kilpaileekin ja osa harrastaa ilokseen. Uskon kuitenkin, että meitä kaikkia yhdistää halu oppia ja kehittyä. Me kaikki haluamme paremmiksi ratsastajiksi, vaikka meillä kaikilla onkin eri tavoitteet. Osalla on pelkkä ratsastuksellinen tavoite, esimerkiksi vakaampi käsi tai rennompi jalka, osalla taas on myös kilpailullinen tavoite, esimerkiksi PM-kisat. Varmasti kaikilla kilpailijoillakin on ratsastuksellinen tavoite, sillä se auttaa kehittymään. Pitää tietää omat heikkoudet ja vahvuudet, jolloin pystyy lähtemään kehittämään heikkouksiaan ja parhaimmassa tapauksessa vahvuuksiaan pystyy hyödyntämään oppimisprosessin aikana. Kun televisiosta katselee esimerkiksi ratsastuksen olympialaisia, kaikki siellä kisaavatkin ovat aloittanet jostain. Heillä on halu tulla paremmaksi ja saavuttaa heidän tavoitteensa, ilman päämäärää ja määrätietoisuutta he eivät olisi siellä.

Kaikki postauksen kuvat ovat Lappeenrannan kisoista heinäkuussa, c. Anni Plith!

Oppimisprosessiin tarvitaan siis halua kehittyä ja asennetta, mutta myös henkilö, joka osaa auttaa ratsastajaa kehittymään välittämättä ratsastajan kilpailutuloksista tai muista seikoista. Valmentajan tulee pystyä valmentamaan ratsastajaa sen hetkisen osaamisen  mukaan kohti ratsastajan unelmaa kohti, mutta olemalla kuitenkin realistinen ja antamalla ratsukolle oikeat eväät kohti päämäärää. Vaikka se päämäärä sitten olisikin vain tasainen ja rento tuntuma (joka on siis ihan supertärkeä asia!).




Moni suomalaisistahan lähtee ulkomaille treenaamaan, sillä ulkomailla valmennus on ihan erilaista kun Suomessa. Tästä esimerkkinä on Eveliina Havinen (@dressageteamhavinen, blogi löytyy tästä), hän lähti täksi talveksi treenaamaan Saksaan. Eveliina puhui Instagram-storyssään Saksasta ja sen antamista opeista. Olisi itsekin todella siistiä päästä joskus ulkomaille treenaamaan ja joskus jopa asumaan! Ulkomailla keskitytään eri asioihin ja siellä valmennus on tarkempaa. Olen kuullut monilta ulkomailla treenaavilta, että tehtiin pelkästään perusratsatusta, mutta hevonen muuttui silmissä. Niinpä. Perusratsastus on kaiken ratsastuksen a ja o. Kun itse ratsastan valmentajieni silmien alla, kaikki lähtee perusratsastuksesta. Vaikeampia tehtäviä voidaan tehdä, kun perusratsastus on kunnossa tai parantaakseen perusratsastusta. Kaikkien olisi hyvä löytää siis itselleen ja hevoselle sopiva valmentaja, joka osaa auttaa juuri sitä ratsukkoa.

c. Tiia Käyhty

Kuten jo alussa sanoin, kaikki lähtee omasta halusta oppia ja asenteesta. Jos et edes halua oppia ja viettää aikaa hevosten kanssai, miksi menisit ratsastustunnille treenaamaan? Toki välillä voi ratsastaa unohtamalla muut tavoitteet, mutta perusjuttuihin olisi aina hyvä kiinnittää huomiota, vaikka et kilpailisi ollenkaan. Meillä kaikilla on vielä pitkä matka edessä, eikä koskaan voi olla täysin valmis. Se tekeekin tästä lajista ihanan! Aina voi oppia uutta ja saada uusia ajatuksia ratsastukseen. Maailman tähdet ovat tehneet tien huipulle, mutta kaikilla on ollut samat ajatukset lähtötilanteessa. Päämäärätietoisuus. Me näemme vain jäävuoren huipun televisiosta, emme itse jäävuorta ja työn määrää. Meidän koulun musiikinopettajamme puhu yhdellä musiikintunnilla kuuluisista ja ikuisista säveltäjistä, jolloin hän sanoi; säveltäjiä on paljon, mutta me näemme niistä vain pienen murto-osan, kaikki muu jää veden alle. Sama pätee ratsastuksessa, vain huipulla olevat nähdään ja vain se menestys, ei treenausta ja työtä. Instagram kuitenkin nykyään vähän avaa ratsastajien oppimispolkua yleisölle, sillä sinne jaetaan treeneistä ja arjesta kuvia sekä videoita, mutta sinnekin jaetaan usein vain ne onnistumiset. Se on kuitenkin ihan ymmärrettävää, sillä moni haluaa pitää sen positiivisena päiväkirjana. Joskus on kuitenkin hyvä jakaa huonompiakin hetkiä sinne, sillä kaikilla niitä on ja se on normaalia ja ilman huonompia hetkiä ei pääsisi kehittymään yhtä tehokkaasti eli ne ovat oikeastaan välttämättömiä. Nekin voi toki jakaa positiivisesti ja ottaa virheistä opikseen!

c. Matilda Piispa

Tällaisia pohdintoja tänään, olen kirjoittanut yli kuukauden tätä postausta, sillä aina välillä ei ajatus kulkenut ja halusin kuitenkin panostaa tämän tekstiin. Toivottavasti piditte ja toivottavasti edes joku sai tästä jotakin ajatuksia :)