ITSENSÄ VERTAILU JA RIITTÄMÄTTÖMYYS

Moni iso vaikuttaja on pohtinut nyt lähiaikoina itsensä vertailua muihin, ylisuorittamista ja riittämättömyyttä. Kuten me kaikki tiedämme, ratsastusmaailmassa tätä vertailua ja itsekriittisyyttä esiintyy paljon. Varsinkin kilpailijoilla ja mitä kovemmaksi taso muuttuu, sitä enemmän itseä vertaillaan muihin ja itseä rangaistaan, jos ei pärjää yhtä hyvin kuin muut. Kilpaurheilija toki myös tarvitsee tätä piirrettä, sillä itseä täytyy tiettyyn rajaan asti tsempata kovaa ja nähdä itsensä realistisesti muihin nähden. Liikaa on kuitenkin liikaa, joten mistä tietää, koska täytyisi olla hieman armollisempi itselleen?

Kaikki postauksen kuvat c. Hanna Mäntynen

Tietyllä tavalla taidan olla hieman väärä ihminenkin puhumaan tästä, koska en tätä armollisuutta itselleni osaa yhtään. Haluan olla parempi ja parempi, mutta myös ihan vain itseäni parempi. Haluan suorittaa paremmin itse kuin mitä suoritin viimeksi ja haluan voittaa koko ajan itseni. Toki myös vertaan itseni muihin, ei sekään sitä poissulje. Haluan kuitenkin tällä tekstillä hieman edes auttaa teitä miettimään, vertailetko itseäsi muihin ja tunnetko koko ajan ratsastuksessa riittämättömyyden tunnetta.

Me poniratsastajathan kisaamme samoissa luokissa, olimme sitten 10- tai 16-vuotiaita. Ikähaarukka kuulostaa aika pieneltä, joten siksi ryhtyy kaikkiin samoissa luokissa kilpaileviin itseään vertaamaan ja katsomaan, että joku teki paremmin ja että taas minä sain prosentin huonomman tuloksen kuin hän. Vuosikin lisää ratsastuskokemusta on paljon ja vuodessa oppii valtavasti, eikö? Niinpä esimerkiksi 13-vuotias ihan ymmärrettävästi heikompi, kuin 15-vuotias. Instagramissakin näkee usein vuoden ajalta kehityskuvia ja niistäkin usein näemme, että vuosi lisää kokemusta tekee paljon.

Sitten se riittämättömyys. Se tunne, kun suorittaa ja suorittaa, mutta silti ei tunnu sen riittävän. Kokee itsensä riittämättömäksi ja että kaikki muut ovat paljon parempia. Jos epäonnistuu, tuntuu, että kaikki muistavat sen vuosia. Todellisuudessa vain itse muistaa sen vuosia ja muut unohtavat sen aika nopeasti. Jos mietit esimerkiksi, että jos kaverisi kisat menevät huonosti, sätitkö häntä joka päivä ja muistutat tapahtuneesta? Tuskin. Ja kuten moni sanoo, jokainenhan on itsensä paras ystävä ja on itsensä kanssa 24/7, joten muista puhua itsellesi samalla tavalla kuin puhuisit toiselle hyvälle ystävällesi. Tsemppaa, kannusta ja kehu. Lohduta, jos ei suju ja yritä aina parhaasi, kuten toivoisit ystäväsikin tekevän. Välillä toki joutuu itseään ottamaan niskasta kiinni ja sekin on ihan hyvä. Jatkuva ruoskiminen taas ei johda mihinkään, jolloin ylisuoritat ja sen takia ei sitten suju. Muistakaa siis kisoissa yrittää parhaanne ja nauttia onnistumisista. Jos taas ei suju, ota opiksesi ja katso kohti tulevaa, vain siihen voit vaikuttaa <3


                      Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!