NBCH 2019

Tämän viikon maanantaina palasimme reilun viikon kestävältä Tanskan kisareissulta, jossa kisattiin PM-kisat. Saimme siis alle kaksi viikkoa ennen lähtöajankohtaa tietää, että myös vararatsukot saavat lähteä mukaan kisaamaan henkilökohtaisista sijoista. Päätimme tarttua tilaisuuteen ja aloittaa asioiden järjestelyn. Alkuun varsinkin kyydin kanssa oli ongelmia, kun kaikki olivat jo ehtineet täyttää rekat. Onneksi saimme Pinjan (@dressage.ps) ja Monan (@teamhektorfinn) matkaseuraksi ja heidän avullaan myös rekkaongelma ratkesi. Sen jälkeen varattiin yöpymiset sekä Ruotsiin että Tanskaan, varattiin laivamatkat jne jne. Tätä jatkui koko ajan, hoidettavaa oli niin paljon :D Piti hakea SRL:n toimistolta vaatteita, käydä viimeisillä ostoksilla ja hetki ennen matkaa pakata. Tavaraa oli yllättävät vähän mukana, mutta heinää sitäkin enemmän. Kaapo ei ole ennen syönyt Prohayta/Golden Grassia, joten sen tyyppistä paaliheinää ei voinut ottaa kuin yhden paalin mukaan. Muuten pakkailu ja lippujen ompelu sujui aika kivuttomasti!

C. Ridehesten.com

Lähtöpäivä oli 22.7. lauantaina. Menimme yölaivalla, joten aamulla hölkkäsin ponin kevyesti matkaa varten. N. klo 14 lähdimme tallin pihasta kohti Turun ravirataa, jossa tapasimme Monan ja Pinjan kanssa. Olimme varanneet paljon aikaa kävelyyn ja syöttelyyn ennen lähtöä satamaan, että poni ehtii taas vähän vertyä. Laiva lähti satamasta 20.15, mutta olimme jo asemissa 18.45. Laivamatka sujui super hyvin ja odotettua paremmin, Kaapolle ei tullut mitään vaikka onkin huono juomaan! Perillä Tukholmassa olimme paikallista aikaa 6.00. Pysähdyimme Tukholmassa yhdelle raviradalle jaloittelemaan ponien kanssa. Siitä jatkuimme aamupalan kautta ajomatkaa kohti Bjuvia ja Enegårdenia. Matkan aikana pysähdyimme muutaman kerran nyökyttämään poneja samalla, kun itse söimme. Illalla n. klo 18 olimme perillä Enegårdenissa, joka on siis Ruotsissa oleva hevoshotelli.  Se oli aivan ihana paikka! Aamulla jatkoimme matkaa kohti Tanskaa ja olimme kisapaikalla Århusin Vilhelsmborgissa iltapäivällä. Illalla käytiin vielä rennolla eteen-alas hölkällä ja ponilla ei tuntunut matkan rasitukset missään!

Kuva otettu Turun raviradalta ennen satamaan lähtöä <3

Seuraavana päivänä eli tiistaina käytiin jo klo 9 aamulla aamuratsastuksella ja mentiin Kaapo ihan kunnolla. Poni oli taas tosi hyvä ratsastaa! Tehtiin lähes normaali treeni, mutta silti säästeltiin paukkuja vielä illan areenaan tutustumiseen. Iltapäivällä oli vet check, jonka kaikki suomiponit pääsivät hyvin läpi! Ja illalla päästiin tosiaan ratsastamaan kisa-areenalle, Kaapo oli jo aamusta vähän väsynyt mutta muuten aika hyvä.

Suomiponit!

Kaapo ja Dudu <3 (ja Pinja <3)

Keskiviikkona startti oli vasta iltapäivällä, joten aamulla ehdittiin pestä ja letittää poni rauhassa. Verkkaan mentiin n. 50min enne starttia, koska haluttiin ehtiä ottamaan hyvin käyntiä ja kevyttä ravia. Kaapo olikin alusta asti tosi kiva! Pidätteitä en kuitenkaan saanut niin hyvin läpi kuin olisi pitänyt. Tehtiin ihan normaalit tehtävät, otettiin myös paljon pysähdyksiä tervehdysten takia. Alkuun poni pysähteli vähän miten sattuu, mutta lopuksi teki niitä jo ihan hyvin.

Radallakin (Ponien joukkueohjelma) Kaapo oli melko hyvä ratsastaa ja liikkui aika kivasti itse eteen! Saatiinkin esitettyä aika lailla kauden toisiksi paras rata! Tuntuma tosin jäi vähän epätasaiseksi ja muoto olisi saanut olla kootumpi sekä takajalat enemmän alla. Myös toinen takari epäonnistui eikä toisessa keskilaukassa tullut tarpeeksi selkeää eroa. Muuten saatiin kuitenkin rikkeetön ja tasainen kokonaisuus. Yksi tuomari rokotti epätasaisesta tuntumasta kuitenkin enemmän ja muutenkin tuomareiden välillä oli näkemyseroja. Prosentteja saatiin siis 63% ja kaikissa papereissa toivottiin sitä samaa; takaosa aktiivisemmaksi ja poni kootummaksi. Poni kuitenkin suoritti hyvin jännittävästä ja isosta areenasta huolimatta, vaikka "viimeinen silaus" jäikin puuttumaan. Illalla meillä oli vielä avajaisjuhla ja paraati, joka oli kyllä huippukokemus!

Avajaiset <3

Torstaina poneilla oli välipäivä, joka oli uutta kisoissa Kaapolle. Se tuli kuitenkin sopivaan väliin, päästiin tekemään nopea mutta sitäkin tehokkaampi treeni. Haluttiin poni rehellisesti avuille ja haettiin juurikin sitä koottua muotoa takaosat aktiivisena, joka jäi keskiviikon radalta uupumaan. Saatiinkin tosi hienoja pätkiä Kaaposta irti! Vaikka tällainen treeni olikin "pakko" tehdä, poni vähän väsähti liikaa. Jo perjantai-aamuna kuntoon laittaessa Kaapo oli Kaapoksi liian rauhallinen. Pidettiinkin verkka aika lyhyenä ja napakkana, 30-40min. Siellä poni tulikin kuitenkin ihan hyväksi ja melko teräväksi! Tehtiin taas kaikki normaalit tehtävät, nyt kuitenkin mm. enemmän voltteja, koska päivän radassa (Ponien henkilökohtainen ohjelma) niitä oli enemmän. Radalle mennessä Kaapo kuitenkin väsähti ja yritti tuijottaa C-päätyä ja muutenkin sählätä vähän omiaan. Suomalaisesta sisusta oli kuitenkin hyötyä, oli työvoitto saada väsyneellä ja hankalalla ponilla tasainen ja rikkeetön rata :D Hyvältä tuntuvia pätkiä kuitenkin onneksi oli, mm. pysähdys-peruutus! Prosentteja saatiin 65% ja paikka kür-finaaliin! Se olikin tavoite, mutta oli siistiä saavuttaa se, kun tiesi että sen eteen saa ihan kunnolla ratsastaa :D

Kuva laivalta!

Lauantaina poni oli jo super väsynyt, sen huomasi jo perjantain kävelylenkeistä. Vielä verkassa Kaapo oli aika hyvä ja ihan hyvillä mielin lähdettiin radalle. Noh, se rata menikin sitten aika puihin... Poni oli jo niiin väsynyt ja tympiintynyt, että se heitti hanskat ihan tosissaan tiskiin. Musat alkoivat kirjanvälin liian myöhään, joten tiesin heti alussa että oltiin ihan liikaa niissä edellä. Tästä menin itse lukkoon ja huolellinen ratsastus jäi. Kun tähän lisätään vielä Kaapon hölmöilyt, ei radasta tullut mitään. Rikkoja tuli ihan liikaa ja vielä loppulinjan lisätyssä ravissa (joka lähti tosi hyvin!) lintu meinasi lentää päin ponin otsaa (ja osuikin), niin se ravilisäys ja lopputervehdys meni siinä. en vaan ymmärrä, miten todennäköistä tuollainenkin on... Tietysti harmittaa vieläkin ihan hirveästi, että tuollainen sattuu ja vieläpä PM:issä. Mutta minkäs teet, urheilua kun tämä on ja vieläpä toisen elävän olennon kanssa... Ehkä tästä kuitenkin oppii ja osaa taa reagoida tälläisiin tilanteisiin eri tavalla!

Kuva ihanasta Enegårdenista!

Kotimatka sujui aika samalla tavalla kuin menomatkakin, lähdettiin siis jo lauantaina iltapäivällä kotimatkalle. Kokonaisuudessaan ihan huikea reissu ja niin upea kokemus! Hienot puitteet, kärkiratsastajia monista eri maista jne. Tämä matka oli niin opettavainen ja käteen jäi super paljon ihania muistoja! Kiitos siis kaikille tämän mahdollistaneille <3 Kiitos erityisesti Master Dressage Oy:lle, No Shoutille Horse & Riderille kaikesta kisoihin liittyvästä avusta <3 Yksi unelma taas saavutettu, en olisi voinut vielä vuoden alussa uskoa, että meidät nähdään edustamassa Suomea näin isoissa kisoissa!